Kuka voi meidät erottaa Kristuksen rakkaudesta? Tuskako, vai ahdistus, vai vaino, vai nälkä, vai alastomuus, vai vaara, vai miekka?
Sillä minä olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, ei enkelit eikä henkivallat, ei nykyiset eikä tulevaiset, ei voimat,
ei korkeus eikä syvyys, eikä mikään muu luotu voi meitä erottaa Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.





Kun paljon kansaa kokoontui ja ihmisiä kulki joka kaupungista hänen tykönsä, puhui hän vertauksella:
"Kylväjä meni kylvämään siementänsä. Ja hänen kylväessään putosi osa tien oheen ja tallautui, ja taivaan linnut söivät sen.
Ja osa putosi kalliolle, ja oraalle noustuaan se kuivettui, kun sillä ei ollut kosteutta.
Ja osa putosi orjantappurain sekaan, ja orjantappurat kasvoivat mukana ja tukahuttivat sen.
Ja osa putosi hyvään maahan, kasvoi ja teki satakertaisen hedelmän." Tämän sanottuaan hän lausui suurella äänellä: "Jolla on korvat kuulla, se kuulkoon".
Niin hänen opetuslapsensa kysyivät häneltä, mitä tämä vertaus merkitsi.
Hän sanoi: "Teidän on annettu tuntea Jumalan valtakunnan salaisuudet, mutta muille ne esitetään vertauksissa, että he, vaikka näkevät, eivät näkisi, ja vaikka kuulevat, eivät ymmärtäisi.
Vertaus on tämä: siemen on Jumalan sana.
Mitkä tien oheen putosivat, ovat ne, jotka kuulevat, mutta sitten perkele tulee ja ottaa sanan pois heidän sydämestään, etteivät he uskoisi ja pelastuisi.
Ja mitkä kalliolle putosivat, ovat ne, jotka kuullessaan sanan ottavat sen ilolla vastaan, mutta joilla ei ole juurta: ainoastaan ajaksi he uskovat ja kiusauksen hetkellä luopuvat.
Mikä taas orjantappuroihin putosi, ne ovat ne, jotka kuulevat, mutta vaeltaessaan tukehtuvat tämän elämän huoliin, rikkauteen ja hekumoihin, eivätkä tuota kypsää hedelmää.
Mutta mikä hyvään maahan putosi, ne ovat ne, jotka sanan kuultuansa säilyttävät sen vilpittömässä ja hyvässä sydämessä ja tuottavat hedelmän kärsivällisyydessä.
Ei kukaan joka sytyttää lampun, peitä sitä astialla tai pane vuoteen alle, vaan panee sen lampunjalkaan, että sisälletulijat näkisivät valon.





torstaina, syyskuuta 30, 2010

Vapaus ja Vastuu

1 Moos.2:
18 Ja Herra Jumala sanoi: "Ei ole ihmisen hyvä olla yksinänsä, minä teen hänelle avun, joka on hänelle sopiva".
19 Ja Herra Jumala teki maasta kaikki metsän eläimet ja kaikki taivaan linnut ja toi ne ihmisen eteen nähdäkseen, kuinka hän ne nimittäisi; ja niinkuin ihminen nimitti kunkin elävän olennon, niin oli sen nimi oleva.
20 Ja ihminen antoi nimet kaikille karjaeläimille ja taivaan linnuille ja kaikille metsän eläimille. Mutta Aadamille ei löytynyt apua, joka olisi hänelle sopinut.
21 Niin Herra Jumala vaivutti ihmisen raskaaseen uneen, ja kun hän nukkui, otti hän yhden hänen kylkiluistaan ja täytti sen paikan lihalla.

22 Ja Herra Jumala rakensi vaimon siitä kylkiluusta, jonka hän oli ottanut miehestä, ja toi hänet miehen luo.
23 Ja mies sanoi: "Tämä on nyt luu minun luistani ja liha minun lihastani; hän kutsuttakoon miehettäreksi, sillä hän on miehestä otettu".
24 Sentähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja he tulevat yhdeksi lihaksi.

Ef. 5:33 Mutta myös teistä kukin kohdaltaan rakastakoon vaimoaan niinkuin itseänsä; mutta vaimo kunnioittakoon miestänsä

1 Kor. 11:
8 Sillä mies ei ole alkuisin vaimosta, vaan vaimo miehestä;
9 eikä miestä luotu vaimoa varten, vaan vaimo miestä varten.

11 Herrassa ei kuitenkaan ole vaimoa ilman miestä eikä miestä ilman vaimoa.
12 Sillä samoin kuin vaimo on alkuisin miehestä, samoin myös mies on vaimon kautta; mutta kaikki on Jumalasta.

1. Piet. 3:7

Samoin te, miehet, eläkää taidollisesti kukin vaimonne kanssa, niinkuin heikomman astian kanssa, ja osoittakaa heille kunnioitusta, koska he ovat elämän armon perillisiä niinkuin tekin; etteivät teidän rukouksenne estyisi


Avioliitto on Jeesuksen ja seurakunnan peilikuva. Sielunvihollisen työtä on se, että nykyään ihmiset pysyvät myöhään avoliitoissa, jos menevät naimisiin ollenkaan. Ei uskalleta sitoutua, pitää olla vapaus. Ja usein sitten käyttäydytään avoliitoissa itsekkäästi ja välinpitämättömästi. Minun tarpeet ensin!! Minä haluan!! Minä kostan!!

Avioliitto testataan kriisissä. Rakastatko toista silloinkin, kun hän on heikoimmillaan. Jos et pysty rakastamaan silloin, ei se ole rakkautta. . Tuntuuko sinusta, ettet liitossasi saa, mitä haluat? Mutta oletko ajatellut, saako toinen sitä, mitä haluaa?
Pystytkö rakastamaan ketään? Onko puolisosi vain ihannekuvien summa? Ja kun se menee pirstaleiksi, mitä silloin rakastat? Itseäsi? Uutta mielikuvaa? Suljet rakkauden pois ja valehtelet itsellesikin, että et tarvitse rakkautta?

Tämä aikakausi on sellainen, ettei juurikaan löydy ihmistä, joka ei olisi jollain tavalla rikkimennyt: omien , läheisten tai suvussa kulkevien syntien kautta. Jokainen rikkomus sinun tekemänäsi tai sinua vastaan kovettaa sydäntäsi. Ja asteittain kovenee niin ettei pysty antamaan kenellekään rakkautta. Juuri tähän väliin tulee Jeesus: Hän rakastaa sinua niin ylitsevuotavasti, että se alkaa väkisinkin pursuilemaan sinusta ulos. Ensin hän antaa syntisi anteeksi ja tunnet vain valtavaa kiitollisuutta. Sen jälkeen haluaa vain ilosta hyppien alkaa seurata Häntä.

Matt. 19:8

Hän sanoi heille: "Teidän sydämenne kovuuden tähden Mooses salli teidän hyljätä vaimonne, mutta alusta ei niin ollut

Sananl. 4:23 Yli kaiken varottavan varjele sydämesi, sillä sieltä elämä lähtee



Eräs lapsista sai varkkarissa aiheeksi kysymyksen, mihin piti vastata. Laitan sen tänne, koska Jumala antaa myös lapsille viisaita sanoja.

Kysymys kuului: Miksi Jumala ei ota kaikkia heti suoraan taivaaseen?
Näin se oli ymmärretty..
Jeesus odottaa että tulisimme vapaaehtoisesti hänen luoksensa
Rakkaus on vapaaehtoista. Siksi Jumala on laittanut vapauden valita. Kukaan ei rakasta pakottamalla. Siinä Jumala näkee rakkautemme, että tulemme hänen luokseen vapaaehtoisesti.

Korkea Veisu (Laulujen Laulu) 2:
7 Minä vannotan teitä, te Jerusalemin tyttäret, gasellien tai kedon peurojen kautta: älkää herätelkö, älkää häiritkö rakkautta, ennenkuin se itse haluaa

Lapsen suusta sen...ja Herra antaa sanat ♥

Tässä on myös paradoksi: sillä vaikka meillä on vapaus valita, eikä rakkautta voi pakottaa..Herra kuitenkin on Kaikkivaltias ja Hän vaikuttaa tahtomisen ja tekemisen..joten Hän on valinnut meille puolison aikojen alusta asti. Kuten Herra tietää jo etukäteen sen, kuka on hänen morsiamensa, hän on säätänyt myös puolison.

Ihmiset tekevät virheitä, mutta Herra ei tee virheitä. Emme vain aina tahdo kuunnella Herran ohjeita.

Meillä on vapaus valita, mutta kannamme myös seuraukset ja vastuun. Synnillä on aina seurauksensa, vaikka saisimmekin Jeesuksen kautta anteeksi.

Herra on voimallinen korjaamaan myös rikkimenneen saviastian. Ja jos sirpaleet ovat niin suuret, ettei liimaamalla saa, hän muovaa kokonaan uuden.

Rakkaus on myös sitoutumista. Mutta sitoutuminen tulee vapaaehtoisesti..haluamme sitoutua.


Joh. 14:15 Jos te minua rakastatte, niin te pidätte minun käskyni


Sitoutuminen tuo turvallisuutta. Mutta turvallisuus ja sitoutuminen eivät ole vapauden vastakohta. Vapaus ei saa olla myöskään vastuuttomuutta. Joskus vapaus väärinkäsitetään niin, etten ole vastuussa minnekään ja saan tehdä mitä haluan. Ei se ole vapautta. Se on itsekkyyttä ja välinpitämättömyyttä toisia kohtaan.

Vapaus tulee luottamuksesta. Jos puolisosi luottaa sinuun, on vapaus tehdä melkein mitä tahansa. Jos ei luota, oletko silloin tehnyt jotain, millä olet menettänyt puolisosi luottamuksen ehkä aiheesta..joten taas aihe palaa takaisin vastuuseen.

Itseasiassa vastuullisuus onkin vapautta..se tuo vapauden tullessaan. Luottamus edellyttää aina rehellisyyttä. Kun toinen näkee, että olet rehellinen, hän luottaa sinuun. Menetettyä luottamusta on vaikea saada takaisin...ehkä korkeintaan Jeesuksen anteeksiantamuksen voimalla. Anna anteeksi, niin sinullekin anteeksi annetaan.

Jos ei ole saanut rakkautta ei osaa sitä myöskään antaa. Mutta Jeesus rakastaa sinua ja hän pyytää, että tulet vapaaehtoisesti ja sitoudut ja otat vastuuta, eli rakastat, eli pidät hänen käskynsä. Samalla tulee myöskin vapaus ja rakkaus. Jumala saattaa tosin koetella, kestääkö rakkautesi. Mutta jos se on todellista, se kestää.

Rakkauden vastakohdaksi laitetaan usein viha...mutta viha ja rakkaus ovat hyvin lähellä toisiaan. Voisiko vastakohta olla ennemminkin välinpitämättömyys:

Ilm. 3:15

Minä tiedän sinun tekosi: sinä et ole kylmä etkä palava; oi, jospa olisit kylmä tai palava!


16

Mutta nyt, koska olet penseä, etkä ole palava etkä kylmä, olen minä oksentava sinut suustani ulos



Ja ilman puolisoa voi elää, mutta ilman Jeesusta eläminen on mahdotonta.

En ole näissä asioissa mikään opettaja, niinkuin Paavalikin sanoi, ettei nainen opettaisi, mutta aattelen sen näin, että haluan jakaa sitä, mitä uskossa olon aikana on Herra näyttänyt. Ja jos siitä joku saa lohtua tai apua uskonvaellukseen, sillä aika on raskas ja jokainen uskova tarvitsee toisensa tukea..jokainen palvelkoon toistansa armolahjan mukaan...

Ja kamppailen joka päivä itse omien syntieni kanssa, sielunvihollinenhan tietää jokaisen heikot kohdat, joten hänen vastustamistaan tämä on loppuun saakka...

Useinhan vaikeudet käydään läpi kantapään kautta, ja hyvät neuvot oon itse saanut vanhemmilta uskossa olleilta naisilta. Kun olisi ollut malttia vielä noudattaakin näitä neuvoja, niin monelta olisi säästynyt...:)) Parhaat neuvot tulevat kuitenkin Taivaalliselta Isältä, kun maltamme hiljentyä kuuntelemaan, rukoilemaan ja lukemaan Sanasta, mitä Hän sanoo.


1. Kor 7:



32 Soisin, ettei teillä olisi huolia. Naimaton mies huolehtii siitä, mikä on Herran, kuinka olisi Herralle mieliksi;



33 mutta nainut huolehtii maailmallisista, kuinka olisi vaimolleen mieliksi


1. Piet. 4:8

Ennen kaikkea olkoon teidän rakkautenne toisianne kohtaan harras, sillä "rakkaus peittää syntien paljouden"


1. Tim. 1:5

Mutta käskyn päämäärä on rakkaus, joka tulee puhtaasta sydämestä ja hyvästä omastatunnosta ja vilpittömästä uskosta.




lauantaina, syyskuuta 18, 2010

1 Kor. 12:

20 Mutta nytpä onkin monta jäsentä, ja ainoastaan yksi ruumis.
21 Silmä ei saata sanoa kädelle: "En tarvitse sinua", eikä myöskään pää jaloille: "En tarvitse teitä".
22 Päinvastoin ne ruumiin jäsenet, jotka näyttävät olevan heikompia, ovat välttämättömiä;
23 ja ne ruumiin jäsenet, jotka meistä ovat vähemmän kunniakkaita, me verhoamme sitä kunniallisemmin, ja niitä, joita häpeämme, me sitä häveliäämmin peitämme;
24 mutta ne, joita emme häpeä, eivät sitä tarvitse. Mutta Jumala on liittänyt ruumiin yhteen niin, että antoi halvempiarvoiselle suuremman kunnian,
25 ettei ruumiissa olisi eripuraisuutta, vaan että jäsenet pitäisivät yhtäläistä huolta toinen toisestaan.
26 Ja jos yksi jäsen kärsii, niin kaikki jäsenet kärsivät sen kanssa; tai jos jollekulle jäsenelle annetaan kunnia, niin kaikki jäsenet iloitsevat sen kanssa.
27 Mutta te olette Kristuksen ruumis ja kukin osaltanne hänen jäseniänsä.
28 Niinpä Jumala asetti seurakuntaan ensiksi muutamia apostoleiksi, toisia profeetoiksi, kolmansia opettajiksi, sitten hän antoi voimallisia tekoja, sitten armolahjoja parantaa tauteja, avustaa, hallita, puhua eri kielillä.
29 Eivät suinkaan kaikki ole apostoleja? Eivät kaikki profeettoja? Eivät kaikki opettajia? Eiväthän kaikki tee voimallisia tekoja?
30 Eihän kaikilla ole parantamisen armolahjoja? Eiväthän kaikki puhu kielillä? Eiväthän kaikki kykene niitä selittämään?
31 Pyrkikää osallisiksi parhaimmista armolahjoista. Ja vielä minä osoitan teille tien, verrattoman tien.

perjantaina, syyskuuta 10, 2010

Kärsimyksistä..

..kun tulin 10 vuotta sitten uskoon, luulin että nythän tässä sitten taivas aukeaa. Kaikki on mahdollista ja vain taivas on rajana.


Kyllähän se niinkin oli, suuri vapaus tuli elämään. Ja myös turva, koska ymmärsi, että kaikki oli suuremmassa kädessä..loppuviimeks Herra johdattaa ja tuo asioita ja ihmisiä meidän elämäämme. Ja myös suuria siunauksia alkoi tulla..tuli työpaikkoja, varmuutta elämään..valtavia rukousvastauksia


Mutta alkoi myös koettelemusten sarja. Jumala jopa varoitti tästä etukäteen, sain monta kertaa aina uudelleen kohdalle Jobin kirjan..ja aattelin, että kait se on nyt luettava, kun Herra sen tuohon koko ajan laittaa. Ja suurinpiirtein sitä rataa alkoi elämä mennäkin.


Job. 2:
3 Niin Herra sanoi saatanalle: "Oletko pannut merkille palvelijaani Jobia? Sillä ei ole maan päällä hänen vertaistansa; hän on nuhteeton ja rehellinen mies, pelkää Jumalaa ja karttaa pahaa. Vielä hän pysyy hurskaudessansa, ja sinä olet yllyttänyt minut häntä vastaan, tuhoamaan hänet syyttömästi."
4 Saatana vastasi Herralle ja sanoi: "Nahka nahasta; ja kaikki, mitä ihmisellä on, hän antaa hengestänsä.
5 Mutta ojennapa kätesi ja koske hänen luihinsa ja lihaansa: varmaan hän kiroaa sinua vasten kasvojasi."
6 Herra sanoi saatanalle: "Katso, hän olkoon sinun käsissäsi; säästä kuitenkin hänen henkensä".
7 Niin saatana meni pois Herran edestä ja löi Jobiin pahoja paiseita, kantapäästä kiireeseen asti.
8 Ja tämä otti saviastian sirun, sillä kaapiakseen itseänsä, ja istui tuhkaläjään.
9 Niin hänen vaimonsa sanoi hänelle: "Vieläkö pysyt hurskaudessasi? Kiroa Jumala ja kuole."
10 Mutta hän vastasi hänelle: "Sinä puhut niinkuin mikäkin houkka nainen. Otammehan vastaan Jumalalta hyvää, emmekö ottaisi vastaan pahaakin?" Kaikessa tässä Job ei tehnyt syntiä huulillansa


Meni terveys...myös lapsilla ilmeni sairauksia..

..neljä läheistä sukulaista kuoli ( lähes aina raskauksieni aikana)
.. sillä hetkellä tuntui, että Jobin kirja kuvasi hyvin elämääni.



Ja tuoreena uskovaisena kyselin vain Jumalalta, että mikä nyt mättää...missä teen koko ajan väärin!!?? Edelleen kuulostaa kovin Jobin kirjalta. Myös kävin läpi sukukirouksia, koska osa sairauksista oli sellaisia, mitä meni suvussa ja omia syntejäni.

On lohdullista tietää, että Herra uskoontulon jälkeen katkaisee myös sukukiroukset. Suvussa kun saattaa olla paljon syntejä, mitä ei edes tiedä..kuoleman henkivaltaa, sodan arvet jne...



Room. 7:
14 Sillä me tiedämme, että laki on hengellinen, mutta minä olen lihallinen, myyty synnin alaisuuteen.
15 Sillä minä en tunne omakseni sitä, mitä teen; sillä minä en toteuta sitä, mitä tahdon, vaan mitä minä vihaan, sitä minä teen.
16 Mutta jos minä teen sitä, mitä en tahdo, niin minä myönnän, että laki on hyvä.
17 Niin en nyt enää tee sitä minä, vaan synti, joka minussa asuu.
18 Sillä minä tiedän, ettei minussa, se on minun lihassani, asu mitään hyvää. Tahto minulla kyllä on, mutta voimaa hyvän toteuttamiseen ei;
19 sillä sitä hyvää, mitä minä tahdon, minä en tee, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, minä teen.
20 Jos minä siis teen sitä, mitä en tahdo, niin sen tekijä en enää ole minä, vaan synti, joka minussa asuu.
21 Niin huomaan siis itsessäni, minä, joka tahdon hyvää tehdä, sen lain, että paha riippuu minussa kiinni;
22 sillä sisällisen ihmiseni puolesta minä ilolla yhdyn Jumalan lakiin,
23 mutta jäsenissäni minä näen toisen lain, joka sotii minun mieleni lakia vastaan ja pitää minut vangittuna synnin laissa, joka minun jäsenissäni on.
24 Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista?
25 Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta! Niin minä siis tämmöisenäni palvelen mielellä Jumalan lakia, mutta lihalla synnin lakia.




2.Moos. 20:

5.....Sillä minä, Herra, sinun Jumalasi, olen kiivas Jumala, joka kostan isien pahat teot lapsille kolmanteen ja neljänteen polveen, niille, jotka minua vihaavat;
6 mutta teen laupeuden tuhansille, jotka minua rakastavat ja pitävät minun käskyni.



Jer. 9:7

Sentähden, näin sanoo Herra Sebaot: Katso, minä sulatan heidät ja koettelen heitä; sillä mitä muuta minä voisin tehdä tyttären, minun kansani, tähden?


Hes. 22:20

Niinkuin hopea, vaski, rauta, lyijy ja tina kootaan keskelle ahjoa, että niihin lietsottaisiin tulta ja ne sulatettaisiin, niin minä vihassani ja kiivaudessani teidät kokoan ja asetan ahjoon ja sulatan.


Sak. 13:9

Ja sen kolmannen osan minä vien tuleen; minä sulatan heidät, niinkuin hopea sulatetaan, ja koettelen heitä, niinkuin kulta koetellaan. He huutavat avuksi minun nimeäni, ja minä vastaan heille. Minä sanon: "Se on minun kansani", ja se sanoo: "Herra, minun Jumalani".





Mutta näin jälkeenpäin ajatellen, niin hullulta kuin se kuulostaa, nämä kaikki vaikeudet ovat olleet hyödyksi ja siunaukseksi.

Osa sairauksista oli varmastikin Jumalan puhdistusta, ja puhdistus jatkuu edelleen varmasti viimeiseen päivään saakka..osa sairauksista on parantuneet ja osa on vielä jäljellä.

Sairauksille luetellaan Raamatussa erilaisia syitä : synnin seurausta, myös läheisen ihmisen tekemä synti voi vaikuttaa ..sukukirousta..koettelua (niinkuin Jobilla), myös joskus sairaus voi olla vain sitä varten, että Jumalan suuret teot tulisivat julki (kuten monessa paranemis ihmeessä).

Joskus paranemista on joutunut odottamaan vuosikymmeniä, ja sitten paranee kerrasta rukoustilanteessa. Ja jokin syy näillekin aina on, että tämä ihminen ei ole parantunut aikaisemmissa rukoustilanteissa. Näissä tilanteissa on usko kovalla koetuksella..ja niin varmasti on tarkoituskin.


Tiedän, että Jumala ei tuo vaikeuksia, vaan sielunvihollinen, mutta koska mitään ei tapahdu Jumalan sallimatta, niin suorastaan koen tarvetta koko ajan kiittää Jumalaa vaikeuksista!!


Sielunvihollinen tuo houkutuksia synnintekemiseen, niinkuin Jeesuksellekin tuotiin erämaassa, mutta niitä voi vastustaa vetoamalla Jumalan sanaan.


Ja huomaan, että edelleen Herra mullistaa ja korjaa asoita, mitä on ollut pielessä elämässä. Näin Herra tekee syväpuhdistusta elämässäni. Herra nostaa kaikki ongelmat ja kaatopaikat esiin, jokaiselle ihmiselle räätälöitynä ja Herran suunnittelemaa vauhtia.


Herra on voimallinen kääntämään ne siunauksiksi, kun tekee parannusta. Ja näin ne ovat tulleet vielä esiinkin, monesti kun ei edes tahdo myöntää omia syntejään, vaan keksii niille selityksiä. Huomaan itsestänikin, kuinka helppo on mennä marttyyrin kaapuun



Sananl. 6:
16 Näitä kuutta Herra vihaa, ja seitsemää hänen sielunsa kauhistuu:
17 ylpeitä silmiä, valheellista kieltä, käsiä, jotka vuodattavat viatonta verta,
18 sydäntä, joka häijyjä juonia miettii, jalkoja, jotka kiiruusti juoksevat pahaan,
19 väärää todistajaa, joka valheita puhuu, ja riidan rakentajaa veljesten kesken.



Myös sukulaisen kuoleman jälkeen elämä jatkui ja niistä raunioista syntyi meille uusi elämä ja koti. Kiitos Jumalalle!! Kaikkien sairauksienhan ei ole edes tarkoitus parantua..loput paranevat sitten viimeistään Taivaassa. Olihan Paavalillakin piikkinsä, vaikka Jeesus käski lähteä parantamaan sairaita, ettei Paavali olisi ylpeillyt niin mahtavien ilmestysten tähden.



Jälkeenpäin on tullut lukuisia tilanteita, missä koen että Jumala on tuonut ihmisiä kohdalle. Ja usein ihmisten vaikeuksiin on ollut helpompi eläytyä, kun on itse kokenut samoja asioita.



Joten niin käsittämättömiltä kuin monet vaikeudet tuntuvat, kaikki asiat ovat Herran käsissä, ja Hän vie asoita eteenpäin suunnitelmiensa mukaan. .. Niin rohkea sentään vielä ole, että pyytäisin Herralta lisää vaikeuksia :)..vaikka sitähän se yleensä tarkoittaa, kun rukoilemme, että Herra puhdista meitä!!




Sananl. 4:18

Mutta vanhurskasten polku on kuin aamurusko, joka kirkastuu kirkastumistaan sydänpäivään saakka.


Jes. 30:20

Vaikka Herra antaa teille hädän leipää ja ahdistuksen vettä, niin ei sinun opettajasi sitten enää kätkeydy, vaan sinun silmäsi saavat nähdä sinun opettajasi


Job 42:
10 Ja kun Job rukoili ystäväinsä puolesta, käänsi Herra Jobin kohtalon, ja Herra antoi Jobille kaikkea kaksin verroin enemmän, kuin hänellä ennen oli ollut