Kuka voi meidät erottaa Kristuksen rakkaudesta? Tuskako, vai ahdistus, vai vaino, vai nälkä, vai alastomuus, vai vaara, vai miekka?
Sillä minä olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, ei enkelit eikä henkivallat, ei nykyiset eikä tulevaiset, ei voimat,
ei korkeus eikä syvyys, eikä mikään muu luotu voi meitä erottaa Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.





Kun paljon kansaa kokoontui ja ihmisiä kulki joka kaupungista hänen tykönsä, puhui hän vertauksella:
"Kylväjä meni kylvämään siementänsä. Ja hänen kylväessään putosi osa tien oheen ja tallautui, ja taivaan linnut söivät sen.
Ja osa putosi kalliolle, ja oraalle noustuaan se kuivettui, kun sillä ei ollut kosteutta.
Ja osa putosi orjantappurain sekaan, ja orjantappurat kasvoivat mukana ja tukahuttivat sen.
Ja osa putosi hyvään maahan, kasvoi ja teki satakertaisen hedelmän." Tämän sanottuaan hän lausui suurella äänellä: "Jolla on korvat kuulla, se kuulkoon".
Niin hänen opetuslapsensa kysyivät häneltä, mitä tämä vertaus merkitsi.
Hän sanoi: "Teidän on annettu tuntea Jumalan valtakunnan salaisuudet, mutta muille ne esitetään vertauksissa, että he, vaikka näkevät, eivät näkisi, ja vaikka kuulevat, eivät ymmärtäisi.
Vertaus on tämä: siemen on Jumalan sana.
Mitkä tien oheen putosivat, ovat ne, jotka kuulevat, mutta sitten perkele tulee ja ottaa sanan pois heidän sydämestään, etteivät he uskoisi ja pelastuisi.
Ja mitkä kalliolle putosivat, ovat ne, jotka kuullessaan sanan ottavat sen ilolla vastaan, mutta joilla ei ole juurta: ainoastaan ajaksi he uskovat ja kiusauksen hetkellä luopuvat.
Mikä taas orjantappuroihin putosi, ne ovat ne, jotka kuulevat, mutta vaeltaessaan tukehtuvat tämän elämän huoliin, rikkauteen ja hekumoihin, eivätkä tuota kypsää hedelmää.
Mutta mikä hyvään maahan putosi, ne ovat ne, jotka sanan kuultuansa säilyttävät sen vilpittömässä ja hyvässä sydämessä ja tuottavat hedelmän kärsivällisyydessä.
Ei kukaan joka sytyttää lampun, peitä sitä astialla tai pane vuoteen alle, vaan panee sen lampunjalkaan, että sisälletulijat näkisivät valon.





maanantaina, lokakuuta 25, 2010

Rakkaat..

..blogiystävät..pidän parin kuukauden tauon bloggailusta, ja vetäydyn polttelemaan kynttilöitä. Jätän kuitenkin linkkien takia blogit näkyviin.
Rauhaisaa syksyn ja talven pimeintä aikaa :))
Tammikuussa jälleen uudella energialla....
AnneMari

3 kommenttia:

  1. Blogitauot ovat paikallaan tarpeen mukaan, lyhyemmät tai pidemmät.

    Mukavaa, ettet sulje blogia, sillä hyvin mielelläni käyn täällä lueskelemassa voimien ja ajan salliessa. Tunnustan, että usean kerran olen täällä käynyt ollessani voimaton ja saanut vahvistusta :)

    Jumalan rauhaa, siunausta ja varjelusta loppuvuoteen koko perheelle! <3

    VastaaPoista
  2. Kiitti tosi rohkaisevasta kommentista..hienoa, jos saat näistä jotain irti, se olis tarkoituskin. Jokainen uskova uupuu välillä sielunvihollisen hyökkäyksissä, jos uupuu maailmassa olevakin..
    Oon kokenut sen näin, että olis jotain rohkaisijan armolahjaa..mutta joskus täytyy saada rohkaisua itsekin ja pysähtyä rukoileen elämän suuntaa..
    Siunausta ja varjelusta sulle kovasti!

    VastaaPoista
  3. Shalom!
    Kävin nyt laittamas sulle kommenttia, kun näyt linkittävän meidän Israel-sivustoamme :)

    Mä ole hyvin pienellä profiililla ylläpitänyt nyt jonkin aikaa tätä uutta blogiani lähinnä omaksi ilokseni... Katsotaan, jatkuuko se.. kenties..

    -Teija

    VastaaPoista