Kuka voi meidät erottaa Kristuksen rakkaudesta? Tuskako, vai ahdistus, vai vaino, vai nälkä, vai alastomuus, vai vaara, vai miekka?
Sillä minä olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, ei enkelit eikä henkivallat, ei nykyiset eikä tulevaiset, ei voimat,
ei korkeus eikä syvyys, eikä mikään muu luotu voi meitä erottaa Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.





Kun paljon kansaa kokoontui ja ihmisiä kulki joka kaupungista hänen tykönsä, puhui hän vertauksella:
"Kylväjä meni kylvämään siementänsä. Ja hänen kylväessään putosi osa tien oheen ja tallautui, ja taivaan linnut söivät sen.
Ja osa putosi kalliolle, ja oraalle noustuaan se kuivettui, kun sillä ei ollut kosteutta.
Ja osa putosi orjantappurain sekaan, ja orjantappurat kasvoivat mukana ja tukahuttivat sen.
Ja osa putosi hyvään maahan, kasvoi ja teki satakertaisen hedelmän." Tämän sanottuaan hän lausui suurella äänellä: "Jolla on korvat kuulla, se kuulkoon".
Niin hänen opetuslapsensa kysyivät häneltä, mitä tämä vertaus merkitsi.
Hän sanoi: "Teidän on annettu tuntea Jumalan valtakunnan salaisuudet, mutta muille ne esitetään vertauksissa, että he, vaikka näkevät, eivät näkisi, ja vaikka kuulevat, eivät ymmärtäisi.
Vertaus on tämä: siemen on Jumalan sana.
Mitkä tien oheen putosivat, ovat ne, jotka kuulevat, mutta sitten perkele tulee ja ottaa sanan pois heidän sydämestään, etteivät he uskoisi ja pelastuisi.
Ja mitkä kalliolle putosivat, ovat ne, jotka kuullessaan sanan ottavat sen ilolla vastaan, mutta joilla ei ole juurta: ainoastaan ajaksi he uskovat ja kiusauksen hetkellä luopuvat.
Mikä taas orjantappuroihin putosi, ne ovat ne, jotka kuulevat, mutta vaeltaessaan tukehtuvat tämän elämän huoliin, rikkauteen ja hekumoihin, eivätkä tuota kypsää hedelmää.
Mutta mikä hyvään maahan putosi, ne ovat ne, jotka sanan kuultuansa säilyttävät sen vilpittömässä ja hyvässä sydämessä ja tuottavat hedelmän kärsivällisyydessä.
Ei kukaan joka sytyttää lampun, peitä sitä astialla tai pane vuoteen alle, vaan panee sen lampunjalkaan, että sisälletulijat näkisivät valon.





maanantaina, toukokuuta 31, 2010

Agape..

...rakkaus on se rakkaus, jolla Jeesus kehoitti meitä rakastamaan toisiamme. Agape, Jumalan ansaitsematon rakkaus, joka tulee meidän osaksemme. Rakastaa toista huolimatta hänen virheistään, vaatimatta mitään tilalle.

Joh 15:13 Sen suurempaa rakkautta ei ole kenelläkään, kuin että hän antaa henkensä ystäväinsä edestä.
On uutisia vanhemmista, jotka ovat pelastaneet hukkuvan lapsensa, ja sen jälkeen hukkuneet itse..tämä voisi kuvata hyvin agape-rakkautta..

Kuinka mahdottomalta se kuullostaa..eikä siihen kukaan ihminen kykenekään.
Jeesuksen rakkaus tulee ensin meidän osaksemme Pyhän Hengen kautta ja sen jälkeen pystymme rakastamaan mahdottomintakin. Ja ymmärrämme, että olemme itse mahdottomia.
Anteeksianto on agapeen ehdoton edellytys. Eikä se tarkoita, että meitä kohtaan tehtyjä pahoja tekoja pitäisi unohtaa, mutta ne pitää antaa anteeksi. Parantumista ei voi tapahtua, ennenkuin tunnistaa pahat teot ja pystyy purkamaan niistä aiheutuvan vihan..ja sen jälkeen antamaan anteeksi.

Uskovaisista on paljon virhekäsityksiä, niitä oli itsellänikin ennen uskoontuloa. Sielunvihollinenhan on kaikkien valheiden isä,varsinainen karvakorva (!!!!), ja haluaakin että maailmassa pysyy virhekäsitykset uskovaisista. Nehän estävät tehokkaasti uskoontuloa. Jos ihminen tulee uskoon, on kuin suomut tippuisivat silmiltä.

Kuten esim. toisen posken kääntäminen, sille joka sinua huonosti kohtelee. Uskovaiset ovat lampaita seuratessaan Jeesusta ja osoittaessaan rakkautta, mutta leijonia ja Kuninkaan perillisiä sielunvihollisen (synnin houkutusten) edessä. Ainakin jos on vahvalla kalliopohjalla uskonelämässään.

Rakkaudella voitat pahimmankin vihollisesi, mutta ei se tarkoita, että esim. fyysistä tai henkistä väkivaltaa pitää sietää. Pahalle ei kannata vastata pahalla, vaan lähteä pois tilanteista ja rukoilla toisen puolesta. Esim. insesti, parisuhdeväkivalta..laki on tehty ihmistä, eikä ihminen lakia varten. Jumalan laki on hyvä ja tarkoitettu hyvään tarkoitukseen, että säilyisi se tasapaino, minkä Jumala on tarkoittanut. Jokaisen syntisen ihmisen taustalla on se viaton pieni lapsi, joka on erossa Jumalasta. Uskon, että murrosiästä eteenpäin, jos et ole kokosydämisesti uskossa, sielunvihollinen vie sinua yhä syvemmälle syövereihin..ymmärsit sitä tai et.

Hyvin yleinen ajattelumalli on, että: enhän ole uskossa, mutta en nyt niin kovin pahakaan ihminen ole. VÄÄRIN!!! Juuri tämä estää uskoontulon. Väitän, että ihmisen, joka on tehnyt selkeitä "suuria syntejä", kuten tappaminen, huorintekeminen, varkaus, aineiden väärinkäyttö..on helpompi tulla uskoon, kuin sellaisen joka esim harrastaa "vain" juoruilua, pahanpuhumista, kateutta, ahneutta, muiden alaspainamista, ylpyttä jne. Ulkoisesti hyvältä näyttävä moraali ei tarkoita, että ihmisen sydän olisi puhdas.
Paavali sanoi, ETTEI ole YHDENYHTÄKÄÄN, joka olisi puhdas!! Uskoontuloa edeltää aina ymmärrys siitä, että olen paha, hyvin syntinen ja erossa Jumalasta. Kaikkein suurimmassa vaarassa ovat ihmiset, jotka ovat tämän maailman mittapuun mukaan menestyneitä..joilla on rahaa, titteleitä, menestymistä, terveyttä...ovat itse omasta mielestään korkean moraalin omaavia..heidän on hyvin vaikea nöyrtyä siihen, että olen paha ja syntinen ja tarvitsen joka päivä armoa ja Jeesuksen veren hintaa teoistani.

Toinen esim., että uskoontullessa ei voi tehdä enää hauskoja asioita, kuten mennä baariin kaljalle yms. Usein siinä vain käy niin, että kun tulee uskoon ja täyttyy Pyhällä Hengellä, ei enää halua (Jumala ottaa himoa pois) tehdä näitä asioita, koska tajuaa näiden asioiden olevan juuri niitä, mitkä luovat vankilaa elämään (vievät terveyden, tuhoavat perheen, aiheuttavat riippuvuuden jne)..todellisuudessa eivät olekaan niin hauskoja asioita. Rentoutusta ja hauskaa vain ei ole osannut hakea oikealla tavalla elämään, niin että se toisi todellista onnea.

Tulin 3kymppisenä uskoon..joten kerkesin nähdä maailman elämää joka nurkasta..enkä sinne kyllä takaisin kaipaa!!
..eräs pappi sanoi osuvasti, että olen kuin se tuhlaajapoika, joka palasi takaisin Isän kotiin. On paljon uskovia, jotka ovat olleet jo sukupolvien ajan uskossa, ja hyvä niin, siunaukset kulkevat varmasti suvussa. Sitten on meitä maailmasta pelastuneita...ja me tiedämme mistä me olemme pelastuneet ja ettei siellä ole mitään hyvää..sitä suurempi on ilo...sille, jolle on annettu paljon anteeksi, rakastaa paljon!!!♥♥♥


Luuk. 7:47

Sentähden minä sanon sinulle: tämän paljot synnit ovat anteeksi annetut: hänhän näet rakasti paljon; mutta jolle vähän anteeksi annetaan, se rakastaa vähän."


JHWH:n ansaitsematon rakkaus meidän osaksemme Jeshua HaMashiachin kautta ♥

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti