Kuka voi meidät erottaa Kristuksen rakkaudesta? Tuskako, vai ahdistus, vai vaino, vai nälkä, vai alastomuus, vai vaara, vai miekka?
Sillä minä olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, ei enkelit eikä henkivallat, ei nykyiset eikä tulevaiset, ei voimat,
ei korkeus eikä syvyys, eikä mikään muu luotu voi meitä erottaa Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.





Kun paljon kansaa kokoontui ja ihmisiä kulki joka kaupungista hänen tykönsä, puhui hän vertauksella:
"Kylväjä meni kylvämään siementänsä. Ja hänen kylväessään putosi osa tien oheen ja tallautui, ja taivaan linnut söivät sen.
Ja osa putosi kalliolle, ja oraalle noustuaan se kuivettui, kun sillä ei ollut kosteutta.
Ja osa putosi orjantappurain sekaan, ja orjantappurat kasvoivat mukana ja tukahuttivat sen.
Ja osa putosi hyvään maahan, kasvoi ja teki satakertaisen hedelmän." Tämän sanottuaan hän lausui suurella äänellä: "Jolla on korvat kuulla, se kuulkoon".
Niin hänen opetuslapsensa kysyivät häneltä, mitä tämä vertaus merkitsi.
Hän sanoi: "Teidän on annettu tuntea Jumalan valtakunnan salaisuudet, mutta muille ne esitetään vertauksissa, että he, vaikka näkevät, eivät näkisi, ja vaikka kuulevat, eivät ymmärtäisi.
Vertaus on tämä: siemen on Jumalan sana.
Mitkä tien oheen putosivat, ovat ne, jotka kuulevat, mutta sitten perkele tulee ja ottaa sanan pois heidän sydämestään, etteivät he uskoisi ja pelastuisi.
Ja mitkä kalliolle putosivat, ovat ne, jotka kuullessaan sanan ottavat sen ilolla vastaan, mutta joilla ei ole juurta: ainoastaan ajaksi he uskovat ja kiusauksen hetkellä luopuvat.
Mikä taas orjantappuroihin putosi, ne ovat ne, jotka kuulevat, mutta vaeltaessaan tukehtuvat tämän elämän huoliin, rikkauteen ja hekumoihin, eivätkä tuota kypsää hedelmää.
Mutta mikä hyvään maahan putosi, ne ovat ne, jotka sanan kuultuansa säilyttävät sen vilpittömässä ja hyvässä sydämessä ja tuottavat hedelmän kärsivällisyydessä.
Ei kukaan joka sytyttää lampun, peitä sitä astialla tai pane vuoteen alle, vaan panee sen lampunjalkaan, että sisälletulijat näkisivät valon.





tiistaina, toukokuuta 25, 2010

Helluntai...

..on ohitse..ja Pyhän Hengen vuodatus opetuslasten päälle. Kun Jeesus meni taivaan kotiin valmistamaan meille sijaa, Isä lähetti meille puolustajan olemaan meidän kanssamme: joka ohjaa ja opettaa meitä, johdattaa kaikkeen totuuteen...emme ole enää lain alla, vaan laki on tullut sydämeemme, me halusta noudatamme Jumalan meille antamia elämänohjeita.
Ne ovat meille elävän veden virrat, joka hetki uudistuvat, kun muistamme täyttää lamppumme öljyllä. Eikö elämän luoja tietäisi meidän käyttöohjeitamme. Ja kun ojentaudun Raamatun Sanan mukaan, vaikkei aina niin haluaisikaan, niin kerta kerran jälkeen huomaan, että Jumalan sana on oikea, ja elämä on aina paljon helpompaa täydessä kuuliaisuudessa. Täydellisiä kun emme ole, tieltä lipsuu, lavea tie on liukas, mutta Isä antoi meille armon ja mahdollisuuden katua ja tehdä parannusta Jeesuksen kalliin veriuhrin kautta. Herra nostaa kuin karkailevan kissanpennun niskasta takaisin kallioperälle ja näyttää suunnan. Meille on annettu vapaa tahto..mutta Herra vaikuttaa tahtomisen ja tekemisen...
Yli kaiken varjele sydämesi, sillä sieltä elämä lähtee. Lapsuudesta lähtien saamme iskuja, jotka kivettävät sydämemme. Kun täytymme Pyhällä Hengellä, sydämemme alkaa muuntua kivisydämestä lihasydämeksi..ja se on ihanaa!!! Voi taas tuntea: Iloita, Itkeä, Rakastaa, Vihastua..kuin pieni lapsi. Sillä lasten kaltaisten on taivasten valtakunta, joka ei ota Isää vastaan kuin lapsi, ei pääse taivasten valtakuntaan. Mutta kun Isä on päässyt pehmentämään sydäntä, saamme todella varoa, ettei kivettymistä ala jälleen tapahtua.... Pyhän Hengen kanssa uudistuminen on jatkuvaa ♥

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti